UUSI JOHTAMINEN VAATII ESIINTYMISTAITOJA

Olin muutaman vuoden Microsoftilla. Mieleeni jäi Bill Gates, joka kertoi, että motivoituneen, osaavan huippuohjelmoijan tuottavuusero keskimääräiseen, rutinoidusti toimivaan, on kymmentuhatkertainen. Tästä kun ottaa amerikkalaiset liioittelut pois, lienee tuottavuusero satakertainen, ehkä tuhatkertainen. Näin se on. Innostunut, osaava intohimoinen ihminen saa aikaan todella paljon asioita.

Organisaation, joka haluaa pärjätä, tulee miettiä miten henkilöstön intohimon saa vapautettua. Kaikki, joilla on lapsia, tietävät ettei neljävuotiasta saa pukemaan talvivaatteita päälleen, jos lapsi ei itse halua. Henkilöstöllä tulee olla intohimo tehdä asioita sekä joku syy, mikä antaa kaikelle suunnan.

Nyt puhutaan paljon strategiajohtamisesta ja että hyvällä strategialla kaikki hoituu. Olen tästä osittain eri mieltä. Strategia on tärkeä. Mutta itse asiassa kaikkein tärkeintä on strategian perusviestien tuominen työntekijöille niin, että mukana on tunnetta, karismaa ja liikkumavaraa henkilöstön intohimon sytyttämiseksi. Yritys, joka terrorisoi mikromanageroinnilla ja täsmäohjauksella työntekijöitään vähiten, saa kilpailuetua eniten.

Strategiaa ohjataan tunteella, tunneälyllä, karismalla, heittäytymisellä ja intuitiolla. Kaikki sellaisia asioita, joita ei ainakaan 90-luvulla opetettu Kauppakorkeakoulussa. Menestyneiden yritysten, kuten Google, johtajat ovat aivan eri luonteisia kuin vanhan polven johtajat. Uusi johtaminen, menestys, vaatii myös esiintymistaitoja.

Esiintyminen; tapa, miten ihmiset kohtaa, rakentuu portaista. Jokaisella portaalla on mahdollisuus itse kasvaa ja mikä parasta: on mahdollista saada apua kasvamiseen.

Ensimmäinen porras on, että perusesiintymistaidot ovat kunnossa: esiintyminen ei jännitä.

Toinen porras on haastava ja mielenkiintoinen: Sisäisen häpeän tappaminen. Tämä häpeä estää meitä tietoisesti tai alitajuisesti nolaamasta itseämme. Olen nähnyt paljon vaivaa nolatakseni itseni mitä ihmeellisimmillä areenoilla. Kadehdin kaikkia Teatterikorkeakoulun käyneitä, koska siellä sisäisen häpeän tappaminen tapahtuu suljetuissa, turvatuissa olosuhteissa. Vasta henkilökohtaisen häpeän hävittyä ihminen voi vapaasti olla se mikä on. Häpeällä on toki syynsä. Jos luola-aikana yhteisö eristi ihmisen pois yhteisöstä, tämä merkitsi varmaa kuolemaa. Sama näkyy teinien valtavassa vimmassa olla samanlaisia kuin muut ja tulla hyväksytyksi. Teinit tekevät jopa itsemurhia ja persoonia tuhoutuu vain, koska sisäsyntyinen halu tulla hyväksytyksi on niin tolkuton. Voimme hyvin puhua äärimmäisen voimakkaasta ja äärimmäisen vaarallisesta perusvietistä. Sisäisen häpeän tappaminen ei ole helppoa eikä mukavaa, mutta tärkeä prosessi, joka on käytävä läpi.

Kolmas porras on avoimuus, aitous. Ihmiset ovat käsittämättömän taitavia lukemaan toisistaan pieniä ilmeitä ja eleitä; onko ihminen tosissaan vai ei. Sen takia televisio on niin vahva media; siksi jotkut päättäjät juoksevat täydellä vauhdilla seinään televisiossa. Ne pienet eleet, joita ei osannut edes kuvitella olevan olemassa, kertovat kuka on aito, kuka on tosissaan. Aitouden esiin saaminen vaatii, että löytää oman tapansa olla ihminen, löytää oman vahvuutensa. Liian usein keskitytään vain omiin heikkouksiin ja jäädään viilailemaan niitä.

En ymmärrä tätä, sillä maailmassa on huikea ylitarjonta keskinkertaisuudesta, sitä riittää vientituotteeksi asti. Kun keskittyy oman lahjakkuutensa ja vahvuutensa löytämiseen, sitä kannattaa hioa eteenpäin ja rakentaa aitous sen varaan. Olennaista on, että löytää juuri sen oman vahvuutensa ja vie sitä eteenpäin.

Kun nämä portaat on käyty, mieluusti asiantuntija-apua hyödyntäen, päästään varsinaiseen maaliin. Kun esiintymistaidot (läsnäolo, potentiaalisen karisman eri osa-alueet) ovat hyvässä kunnossa, voi ihminen heittäytyä ja improvisoida eri tilanteissa. Tällöin voi mennä aidosti kohtaamaan ihmisiä, katsomaan toisten silmin itseään, antaa, oppia ja vaikuttaa.

Kun minulta kysytään, mikä on YLE:n strategia, vastaan joskus että ”kiekko päätyyn ja sitten improvisoidaan”. Tämä voi olla hyvä strategia edellyttäen, että ihmiset tietää mitä tekevät. Ajatelkaa jääkiekkojoukkuetta MM-tasolla. Joukkueella on takanaan tuhansia harjoituskertoja erilaisista kuvioista, kikoista ja rutiineista. Vasta kaiken tämän harjoittelun jälkeen päästään improvisoimaan todellisessa ottelussa ja luomaan jotain vaikuttavaa ja ainutlaatuista. Improvisointi ei ole peruste laiskuudelle tai harjoittelun laiminlyönnille.

Miksi taito improvisoida on niin tärkeää? Ihmisten välisissä vuorovaikutuksissa on niin paljon vaihtoehtoja, että jo viikon elämä on huikeasti monimutkaisempi kuin mikään shakkipeli. Tällaisessa loputtomien mahdollisuuksien maailmassa onnistuminen vaatii sekä heittäytymistä että vaivannäköä. Kun henkilökohtaiset esiintymistaidot on nostettu mahdollisimman korkealle tasolle voi luottavaisin mielin uskaltaa luottaa intuitioon ja improvisoida.

MIKAEL JUNGNER
YLE:n toimitusjohtaja